Aika on meille nykyihmisille yksi tärkeimmistä väylistä hahmottaa elämää.

Elämän pituus määräytyy kalenterin perusteella, -päiväämme rytmitämme kellosta, - etsimme yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Aikaa ei voi säästää, mutta sitä voi tuhlata. Onko ajan ulkopuolella mitään?

Kristillisen uskon tehtävänä on hämärtää ajan ja ajattomuuden rajaa. Uskomme asioihin ajan  ulkopuolella. Maailmamme on Jumalan maailma ja sen todellisuus tapahtuu ajassa. Mutta keskellämme on jatkuvasti viitteitä ajattomuudesta.

Elämämme alkaa ajattomuudesta. Lapsi elää vain nyt hetkeä. Unimaailma ilmentää Australian alkuperäisväestölle jumalallista todellisuutta. Nukkuessamme aika katoaa. Ehkä länsimaissa yleistynyt dementiakin on meille muistutusta ajattomuuden olemuksesta kaiken kiireen keskellä.

Jumalan ajaton olemus ohjaa meitä ajasta ikuisuuteen. Jotakin tuosta on jo keskellämme, mutta lopullinen vastaus ajattomuuden arvoitukseen saadaan vasta ajan loputtua.

Kiirehdi vähemmän, pohdi enemmän ja nuku vähintään kahdeksan tuntia.

Jari Leinonen, vt kirkkoherra